Roosa Rusanen

Nastolan kirkonkylän koulun tulevaisuudesta on Lahdessa keskusteltu julkisesti lähinnä lehtien palstoilla. Tarina on alkanut jo ennen kuin aloitin tarkemmin sen seuraamisen. Pienten koulujen lakkauttaminen ja lasten sijoittaminen isoihin monitoimitaloihin näyttää olevan suunta johon kuljemme. Se onko tämä suunta ongelmatonta, on toinen kysymys.

Kirkonkylän koulun osalta asiat on hoidettu väärin. Vuosi sitten kouluun oli vielä mahdollista ilmoittautua esikoulua varten. Kuitenkin myöhemmin keväällä päätösten yhteydessä kerrottiin, ettei Kirkonkylään enää tule uutta esikouluryhmää tai myöhemmin enää uusia oppilaita. Tilanne näytti tulleen kuntalaisille täysin yllätyksenä, eikä ihme. Miksi ihmeessä esikoulupaikkaa oli mahdollista hakea Kirkonkylän koulusta, jos sinne ei kuitenkaan ollut tarkoitus ryhmää perustaa? Lapsimäärästä tilanne ei käsittääkseni ollut kiinni.

Päätöksiä on helpompi tehdä ja niitä on helpompi ymmärtää kun niiden taustoista ja vaihtoehdoista viestitään selkeästi ja ymmärrettävästi. Kirkonkylän koulun osalta tässä ei ole oikein onnistuttu. Lähtökohtaisesti itse ajattelen, että on lasten etu käydä koulua mahdollisimman lähellä kotia. Koulumatkan on oltava kohtuullinen ja turvallinen. Sopivan kokoiset ryhmät ja riittävä, työssään jaksava henkilöstö lasten arkea tukemassa. Minulle, eikä varmaan yhdellekään päättäjälle, kouluverkon supistaminen ei ole mieluisa vaihtoehto. Kun lapsiin ja nuoriin ja heidän peruspalveluihinsa kohdistetaan leikkauksia, tulisi päätöksenteon tukena olla lapsivaikutusten huolellinen arviointi. Tällöin on mahdollista tehdä päätöksiä, jotka ovat vähiten haitallisia isossa kuvassa. Tällöin päätöksiä voidaan myös avoimesti perustella.

Tietoa tämänhetkisten, sivistykseen kohdistuvien, säästötoimenpiteiden vaikutusten arvioinnin tuloksista on julkisesti saatavilla vähän. Sen takia kantaa Kirkonkylän koulun tai muiden mahdollisten säästöjen tekemisen puolesta tai vastaan on todella vaikeaa muodostaa. Näitä näkökulmia on myös käsiteltävä asukkaiden järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Nykyisiltä ja tulevilta päättäjiltä, sekä puolueilta toivon avoimuutta ja rohkeutta avata näkemyksiään ja arvojaan päätöksenteon taustalla. Onko vain säästöpuheelle tilaa? Meidän on pystyttävä parempaan – ainakin avoimuudessa, viestinnässä ja perustelemalla kantojamme.