Roosa Rusanen

Lapsen harrastusryhmän vanhempainilta järjestettiin tällä viikolla ja aiheena oli toiminnan jatkuminen joukkuetoimintana ensi syksystä lähtien. Lapsi on viihtynyt harrastuksessa hyvin ja toiminta on ollut myös näin vanhemman näkökulmasta sujuvaa ja hyvää – lapsi lähtee harjoituksiin innoissaan ja palaa sieltä hikisenä ja vähintään yhtä innoissaan.

Syksystä lähtien toiminnassa otetaan askeleita kilpailullisesti tavoitteellisempaan suuntaan – ja se näkyy paitsi harjoitusmäärien kasvussa, myös kustannuksissa. Suurimman potin kustannuksista muodostaa toimintamaksut, jonka päälle tulee  maksettavaksi ainakin varusteet, vakuutukset ja lapsen kuljettamisesta aiheutuvat kustannukset. Harrastus järjestetään osittain lähellä kotiamme, mutta osa harjoituksista on toisella puolella kaupunkia, joka ajaa meidät pohtimaan pärjäämmekö arjessa vain yhdellä autolla.

Samaan aikaan kun riemuitsen, että voin mahdollistaa lapselleni pääsyn ympäristöön, jossa on mahdollisuus kehittää itseään, olen huolissani siitä, jääkö riittävästi aikaa monipuoliselle harrastamiselle sekä ei-ohjatulle toiminnalle, joka olisi tuon ikäiselle vielä tosi tärkeää. Onko mahdollista pitää kiinni vielä muista mieluisista harrastuksista? Riemun kääntöpuolena ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta enää harrastaa kustannusten nousun takia. Tarjolla on matalammankin kynnyksen toimintaa, mutta onko tämä kilpailullisesti tavoitteellinen toiminta vain hyvätuloisille?

Tämä haaste ei ole vain yhden lajin haaste. Ongelma on rakenteellinen. Kilpaurheilussa oppii myös tavoitteen asettelua, määrätietoista kulkemista niitä kohti sekä periksiantamattomuutta, joista on hyötyä myös myöhemmin elämässä, vaikka ei lajin huipulle yltäisikään. Tähän pitäisi jokaisella olla mahdollisuus. Lahden pitäisi yhdessä harrastustoiminnan järjestäjien kanssa etsiä uusia, innovatiivisia ratkaisuja monipuolisen urheilukasvatuksen ja taloudellisen saavutettavuuden edistämiseksi sekä perheiden aikataulun helpottamiseksi. Jatkamalla nykyisellään, hukkaamme paitsi potentiaalia, pahimmillaan teemme urheilusta ja liikunnasta vieraannuttavaa.